Eipä sitä edellisen postauksen jälkeen tarvinnut viikkoa odotella ja piinailla, pari päivää riitti. Kierto ennätyslyhyt 21 päivää, kun menkat alkoivat yhdeksäntenä päivänä inssin jälkeen. Se siitä oman hormonitoiminnan testaamisesta. Voisin jossitella, olisiko tukilääkitys auttanut jotain, mutten jaksa. Mitäpä iloa siitä olisi ollut, että vuoto pysyy lääkkeillä pois, jos tuolla sisällä ei mitään kuitenkaan ole tapahtuakseen. Noista mun munista mihinkään oo.
Olisihan se ollut liikaa toivottu, että eka inssi olisi tuottanut tulosta. Kattellaan sitten syssymmällä, onko kiinnostusta seuraaviin. Aion nyt aloittaa lomailun lapsettomuudesta ja nauttia kesästä. Itku tuli lauantaina kun vuoto alkoi, mutta mies lohdutti sen pois. Osasi kerrankin halata poruista akkaa pyytämättä. Ei sanonut, että vielä meilläkin tärppää, oli vain hiljaa ja piti sylissä. Ihana mies se on, ja hyvä meillä on kahdestaankin. Nyt aion keskittyä nauttimaan elämästä kahdestaan ja koittaa hätistää lapsettomuusmörön jonnekin kauas pois, ans kattoo onnistunko.
tiistai 17. kesäkuuta 2014
perjantai 13. kesäkuuta 2014
Vielä viikko
Aika matelee, vaikka toisaalta tuntuu, että viikon takaisesta inssistä on jo ikuisuus. Luulin pystyväni ottamaan iisisti, mutta parin viime päivän aikana olen huomannut mielialojen heilahtelevan miten sattuu ja olen kilahdellut mitättömistä asioista. Taidan siis kuitenkin stressata näinä piinapäivinä aika lailla, vai pitäisikö vain syyttää kroppaan pumpattuja hormoneja - tai niiden poistumista?
Toivonkipinä on olemassa ja se tuikkii välillä, mutta täyteen liekkiin tuo kipinä ei ole roihahtanut. Olo on enimmän osan ajasta pessimistinen onnistumisen suhteen tai vain neutraali. Pahinta on se, että asia pyörii mielessä liian usein. On se kumma, että vaikka odotuksen odotusta on takana jo pian kaksi ja puoli vuotta, niin parin viikon odottaminen tuntuu niin hiton tuskaiselta.
Omituisista olotiloista on turha edes mainita mitään, kun ei niitä tässä vaiheessa kuuluisi ollakaan. Rintoja aristaa, mutta se on ihan normimeininki ennen menkkoja muutenkin. Väsymystä on, mutta ei se ole ihmekään, kun ei uni meinaa tulla iltaisin silmään. Plaah.
Toivonkipinä on olemassa ja se tuikkii välillä, mutta täyteen liekkiin tuo kipinä ei ole roihahtanut. Olo on enimmän osan ajasta pessimistinen onnistumisen suhteen tai vain neutraali. Pahinta on se, että asia pyörii mielessä liian usein. On se kumma, että vaikka odotuksen odotusta on takana jo pian kaksi ja puoli vuotta, niin parin viikon odottaminen tuntuu niin hiton tuskaiselta.
Omituisista olotiloista on turha edes mainita mitään, kun ei niitä tässä vaiheessa kuuluisi ollakaan. Rintoja aristaa, mutta se on ihan normimeininki ennen menkkoja muutenkin. Väsymystä on, mutta ei se ole ihmekään, kun ei uni meinaa tulla iltaisin silmään. Plaah.
lauantai 7. kesäkuuta 2014
Melkein täydellistä
Ensimmäinen inseminaatio tuli sitten tehtyä eilen. Tai lääkärin sanoin laitettiin "treffit käyntiin". Nyt menossa elämäni pisin kaksiviikkoinen. Testipäivä juhannusaatto, turha tulla kenenkään kyselemään multa juhannussuunnitelmia... ;)
Vaste lääkkeisiin oli siis juuri se, mitä pitikin. Kaksi follia, joista toinen oli juuri ennen inssiä ovuloinut, toinen valmiina ovuloimaan pian. Kohdun limakalvo oli 9-10 milliä ja kuulemma oikein kaunis (eh...). Ajoitus täydellinen. Siimahäntiä lähti 13 miljoonaa, joista eteenpäin liikkuvia 84 %, joka ymmärtääkseni ok. Kaikki siis likipitäen täydellistä. Täydellisyyttä pilaa mielestäni se, että follit olivat oikealla puolella - samalla jossa aikoinaan oli kohdun ulkoinen ja jonka virtausta ei aukkarissa nähty yhtä selvästi kuin vasemman puolen. Mutta mitäpä sitä miettimään. Natsaa jos natsaa, ja eihän se todennäköisyys onnistumiselle muutenkaan ole suuren suuri.
Inssin jälkeisestä tukilääkityksestä kysyin lääkäriltä, vaivana kun on ollut menkkoja edeltävä tiputtelu, joka viime kierrossa pysyi Lugesteronilla poissa. Mutta ei, nyt ei sitä nappailla, vaan kokeillaan miten omat hormonit toimii. Tässä vaiheessa piti vähän haukkailla happea ja melkein parkaisin, että onko tämä nyt oikea hetki lähteä sitä kokeilemaan... En kuitenkaan kysynyt, vaan uskoin kiltisti lääkäritätiä. Kai hän sen parhaiten tietää, ehkä... Ja onhan niitä keltarauhasia tällä kertaa kaksin kappalein, ehkä ne yhdessä hoitavat homman paremmin kuin yksi.
Nyt vaan sitten pää kylmänä ja puuhastelua keksimään, jotta saan ajan kulumaan nopeammin.
Vaste lääkkeisiin oli siis juuri se, mitä pitikin. Kaksi follia, joista toinen oli juuri ennen inssiä ovuloinut, toinen valmiina ovuloimaan pian. Kohdun limakalvo oli 9-10 milliä ja kuulemma oikein kaunis (eh...). Ajoitus täydellinen. Siimahäntiä lähti 13 miljoonaa, joista eteenpäin liikkuvia 84 %, joka ymmärtääkseni ok. Kaikki siis likipitäen täydellistä. Täydellisyyttä pilaa mielestäni se, että follit olivat oikealla puolella - samalla jossa aikoinaan oli kohdun ulkoinen ja jonka virtausta ei aukkarissa nähty yhtä selvästi kuin vasemman puolen. Mutta mitäpä sitä miettimään. Natsaa jos natsaa, ja eihän se todennäköisyys onnistumiselle muutenkaan ole suuren suuri.
Inssin jälkeisestä tukilääkityksestä kysyin lääkäriltä, vaivana kun on ollut menkkoja edeltävä tiputtelu, joka viime kierrossa pysyi Lugesteronilla poissa. Mutta ei, nyt ei sitä nappailla, vaan kokeillaan miten omat hormonit toimii. Tässä vaiheessa piti vähän haukkailla happea ja melkein parkaisin, että onko tämä nyt oikea hetki lähteä sitä kokeilemaan... En kuitenkaan kysynyt, vaan uskoin kiltisti lääkäritätiä. Kai hän sen parhaiten tietää, ehkä... Ja onhan niitä keltarauhasia tällä kertaa kaksin kappalein, ehkä ne yhdessä hoitavat homman paremmin kuin yksi.
Nyt vaan sitten pää kylmänä ja puuhastelua keksimään, jotta saan ajan kulumaan nopeammin.
torstai 5. kesäkuuta 2014
Hyvältä näyttää...
...Tai ainakin siltä, että inssiin ollaan menossa. Jotenkin olin varma että toimenpiteeseen ei edes päästä, että joko aikataulu mättää, hormonit mättää tai ihan mikä tahansa mikä vaan voi. Mutta ei.
Kontrolliultra oli eilen. Limakalvo näytti kuulemma hyvältä, paksuutta oli 8,8 mm. Folleja oli kaksi, 22 mm ja 16 mm. Takana siis kuuden päivän Menopur-pistokset annoksella 75 iu, joka oli näköhään tehnyt sen, mitä pitikin. Eilen illalla pistin sitten Pregnylin, perjantaina inssi.
Kontrolliultra oli eilen. Limakalvo näytti kuulemma hyvältä, paksuutta oli 8,8 mm. Folleja oli kaksi, 22 mm ja 16 mm. Takana siis kuuden päivän Menopur-pistokset annoksella 75 iu, joka oli näköhään tehnyt sen, mitä pitikin. Eilen illalla pistin sitten Pregnylin, perjantaina inssi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)