Loma lusittu

Viikon lomareissu takana. Rentouttava ja samalla väsyttävä :) Matka onnistui hyvin, hienoja maisemia tuli nähtyä ja uusia paikkoja koluttua urakalla. Lomaa työstä ja samalla myös lapsettomuudesta - kumpaakaan ei tullut juurikaan mietittyä. Pidin myös taukoa muiden blogien seuraamisesta, tavallaan sekin taisi tehdä hyvää.

Menkat tulivat loman aikana kuten arvelinkin, alkoivat vieläpä niin hyvissä ajoin että luteaalivaihe jäi taas alle kymmenpäiväiseksi. Ei hyvä. Ei siis auttanut punaviini eivätkä jalat kattoa kohti. Kuten ei ole auttanut myöskään greippimehu, ovistestit, omegakolmoset, D-vitamiini, rentouttava loma tai yrittämättä oleminen. Toive on esitetty myös tähdenlennolle, kuten myös joulupuuron äärellä mantelin löytyessä. Poliaikaan reilu pari viikkoa ja tunteet sitä kohtaan ristiriitaiset.

Dpo 6

Muutamana päivänä olen nyt tissutellut punaviiniä, ja en tykkää. Mieluummin vetäisin greippimehua, siitä olen oppinut pitämään... Kp on nyt 25, eikä tiputtelua vielä näy, mikä sinällään on positiivista. Aiempien ovisplussien perusteella menkat alkaa välillä ensi viikon keskiviikko-lauantai, jolloin kierron pituudeksi tulee 28-31. Pidemmän puoleinen mulle, mutta normaali. Huomenna lähden viikon reissuun, eli siteet matkalaukkuun mukaan.

Ei ole mitään syytä olettaa, että tässä kuussa olisi tärpännyt. En usko noihin poppakonsteihin enkä niiden varaan laske, mutta voinpahan ajatella että kaikki keinot on tullut sitten kotioloissa kokeiltua. Kun viimeiseen puoleentoista vuoteen ei mitään ole tapahtunut, tuntuu todella epätodennäköistä, että tämä eroaisi aiemmista mitenkään. Toiveet eivät siis ole korkealla, mutta kai se jokin pieni toivonkipinä taas siellä taustalla kummittelee, hölmö minä.

Tilaamieni ovistestien mukana tuli kaupanpäällisinä muutama raskaustesti. Taidan jättää ne pakkaamatta mukaan.

Hymynaama

Tulihan se hymynaama testiin vihdoinkin, kp 18. Testaamisen aloitin jo kp 10, kun aiemmin plussat (tai edes jotain sinnepäin...) ovat tulleet päivinä 12-18 ja viime kiertokin oli huimat 24 päivää. Tai no, kyllä se hymyili jo muutama päivä sitten, mutta vastoin ohjeita olen niitä testiviivoja kuitenkin kyttäillyt... Kyseisenä päivänä viiva oli yhtä hailakka kuin muinakin, alueen poikki vain meni sininen värjäymä jonka testi tulkitsi miten sattuu. Eli ei tuohon kalliiseen Clearbluehun ole aina luottaminen, pah. Tänä aamuna oli sitten selkein plussaviiva ikinä, enkä sen tulkitsemiseen olisi edes sitä hymynaamaa tarvinnut, kerrankin näinkin päin.

Mukava ainakin nähdä että siltä osin keho toimii. Ja mukava että on rauhallinen viikonloppu ja kahdenkeskistä aikaa. Eri asia sitten irtoaako se munasolu oikeasti ja pääseekö se etenemään ja törmäämään siittiöön. En uskalla edes toivoa, mutta kokeillaan nyt kerrankin kaikki poppakonstit läpi. Päällä seisontaa en ole vielä yrittänyt, mutta kylläkin makoillut sängyssä kintut kohtia kattoa, mikä tuntui jo tarpeeksi pöjältä... Ensi viikolla sitten Alkoon hakemaan punaviiniä, ja seuraavalla lähdenkin sitten tutkimaan Keski-Euroopan viinitarjontaa ;)

Vaikka juuri nyt ulkona sataa räntää ja talvi tekee paluuta, ovat aurinkoiset kevätpäivät saaneet mielen vähän virkeämmäksi ja kiireet pitäneet lapsettomuusmörön enimmäkseen poissa. Takana hyvä viikko siis, ja juuri nyt nykyhetki ei ahdista eikä tulevaisuus pelota.

Loppurutistus

Käynnissä viimeinen täysi kierto ennen polikäyntiä. Yritystä takana reilut pari vuotta. Tai miehen mukaanhan me ei olla edes tarpeeksi yritetty. Ovistestejä olen käyttänyt vain muutamassa kierrossa, muulloin vain arvioinut sen ajankohdan kun mitään tuntemuksia se ei aiheuta. Ja seksiä on yleensä ollut kierron puolivälin kieppeillä pari, joskus jopa kolme kertaa viikossa. Mun laskutavan mukaan tuo on yrittämistä, mutta ei se sellaista otsa rypyssä touhua ole ollut, vaan ollaan oltu jos on mieli tehnyt, ja jos ei niin sitten ei.

Kun miehen kanssa joskus tästä yrittämisestä puhuttiin, sanoi hän että hänelle kyllä saa sanoa koska ottipäivät ovat kohdillaan. Tämä nimittäin liittyy myös oman kivan harrastamiseen (en ole mustasukkainen hänen kädelleen, se on ihan fine...), hän kun ei ollut itse tullut ajatelleeksi että miljoonittain siittiöitä jää siinä sille tielleen eivätkä ne ihan muutamassa tunnissa uusiudu. No en kuitenkaan ole sanonut, jotenkin en ole halunnut luoda paineita tai jotain. Olisi ehkä pitänyt, eihän se mies ajatuksia kuitenkaan osaa lukea, eikä minun kiertoani, vaikka toki huomaa koska on menkat ja koska ei. Kun tuohon sitten lisää huonon liikkuvuuden, niin voihan se olla että jokunen kierto on mennyt plörinäksi senkin takia.

Mutta juu, eilen sitten sanoin että kun tässä ei kuulemma olla tarpeeksi yritetty, niin nyt sitten yritetään vimpan päälle ennenkuin mennään lääkäreille tunnustamaan virallisesti olevamme pari jolla on ongelma. Ovis toivottavasti muutaman päivän sisään tulossa ja digiovistestit tulivat eilen postissa. Mies sai viikon masturbaatiokiellon. Ihan hupaisa keskustelu tuosta kehkeytyi ja huumoria saatiin vakavasta asiasta revittyä. Päälläseisontaongelmaa ei saatu ratkaistua, mutta kai tässä jotain täytyy kehitellä...

Greippimehu sai jäädä kauppaan, mutta monivitamiinia olen tässä jonkin aikaa napsinut. Jos ovistestiin saan hymynaaman, niin ajattelin hakea pullon punaviiniä, se kun on kokeilematta kun en siitä tykkää.

Ja kun menkat kuitenkin loppukuusta alkavat, olen silloin reissussa jossa varmasti on sen verran muuta ihmeteltävää, että en jaksa sillä hetkellä niitä surra.

Harmaan päivän ruikutusta

Ei jaksaisi aina valittaakaan, mutta toisaalta sitä vartenhan mä aloin kirjoittamaankin, että voin pahaa oloani purkaa jonnekin, niin menkööt...

Viime päivät on olleet jotenkin todella harmaita, niin ulkona kuin mun mielessäkin. On tämä kyllä sellaista hemmetin aallokkoa ja perhanan vuoristorataa. Ensin sitä mielialat velloo kierron rytmittäminä toivosta pettymykseen, ja epätoivosta uuteen nousuun. Sitten kun yrittää luopua toivosta ja hyväksyä tilanteen, on siinä oma aallokkonsa. Jotenkin hetkellisessä mielenhäiriössä jopa kuvittelin saavuttaneeni jonkinlaisen tasapainon itseni kanssa ja jopa viime viikolla menkkojen alkaessa olin vielä melko hyvillä mielin. Olisihan se pitänyt arvata, että romahdus sieltä kuitenkin taas tulee. Jos ei ennemmin niin myöhemmin.

Mieliala oli laskusuunnassa jo valmiiksi, ja lopullisesti se laski taas yhden raskausuutisen jälkeen. Sellaisen, jota tavallaan osasin kyllä odottaa, ja joka ei edes ole kovin lähipiirissä, mutta jonkin se taas sai naksahtamaan. Vajosin jonnekin, jossa minä olen se, joka jää aina rannalle ruikuttamaan.

Lapsettomuus ei ole vain kaipuuta omaa lasta kohtaan, itselläni tällä hetkellä kaipuu ei ole edes kovinkaan päällimmäisenä. Päällimmäisenä tunteena on voimattomuus, huonommuus ja epäonnistuminen. Ja iso joukko muita negatiivisia asioita. Lapsettomuus on kuin iso L-kirjain otsallani.

Töissä käänsin seinäkalenterin näyttämään maaliskuuta. Siinä samalla näkyviin tuli myös seuraava kuukausi. Se jossa ensimmäinen polikäynti häämöttää. Vaikka siellä ei vielä mitään konkreettista tapahdukaan, jotenkin se tuntuu tällä hetkellä lopulliselta tappiolta. Että sitten olen virallisesti epäonnistunut ja epänormaali. Vaikka toisinaan ajattelen, että se on vasta uuden taipaleen alku, nyt se tuntuu pikemminkin yhden taipaleen lopulta, ja se ahdistaa. Sitten olen virallisesti nainen, joka ei toimi. Voisi oikeastaan tuonne tunnelistaan lisätä häpeän.

Luulin myös olevani sinut lapsettomuushoitojen kanssa, mutta nyt nekin pelottavat ja tuntuvat ihan friikeiltä. Olenko oikesti valmis sotkemaan luontoäidin suunnitelmat, tunkemaan itseeni hormoneita, nöyryyttämään miestä ja itseäni tilanteessa, joka oikeasti on todella kaukana lasten teosta. Varmuus siitä, miten pitkälle olen valmis menemään, on tällä hetkellä kateissa. Vaikka tiedän että jos hoitoihin päädytään niin matkaa sinne on vielä kuukausikaupalla, mutta se pelko on tässä ja nyt. Ja vaikka sen varmuuden jostain taas löydän, tuntuu nyt melko varmalta että tämä pelko tulee olemaan paljon suurempi, kun jotain oikeasti on tapahtumassa.

Pakko se on taas puskea tämänkin harmauden läpi ja toivoa, että huominen on parempi, tai ensi viikko.