Melkein täydellistä

Ensimmäinen inseminaatio tuli sitten tehtyä eilen. Tai lääkärin sanoin laitettiin "treffit käyntiin". Nyt menossa elämäni pisin kaksiviikkoinen. Testipäivä juhannusaatto, turha tulla kenenkään kyselemään multa juhannussuunnitelmia... ;)

Vaste lääkkeisiin oli siis juuri se, mitä pitikin. Kaksi follia, joista toinen oli juuri ennen inssiä ovuloinut, toinen valmiina ovuloimaan pian. Kohdun limakalvo oli 9-10 milliä ja kuulemma oikein kaunis (eh...). Ajoitus täydellinen. Siimahäntiä lähti 13 miljoonaa, joista eteenpäin liikkuvia 84 %, joka ymmärtääkseni ok. Kaikki siis likipitäen täydellistä. Täydellisyyttä pilaa mielestäni se, että follit olivat oikealla puolella - samalla jossa aikoinaan oli kohdun ulkoinen ja jonka virtausta ei aukkarissa nähty yhtä selvästi kuin vasemman puolen. Mutta mitäpä sitä miettimään. Natsaa jos natsaa, ja eihän se todennäköisyys onnistumiselle muutenkaan ole suuren suuri.

Inssin jälkeisestä tukilääkityksestä kysyin lääkäriltä, vaivana kun on ollut menkkoja edeltävä tiputtelu, joka viime kierrossa pysyi Lugesteronilla poissa. Mutta ei, nyt ei sitä nappailla, vaan kokeillaan miten omat hormonit toimii. Tässä vaiheessa piti vähän haukkailla happea ja melkein parkaisin, että onko tämä nyt oikea hetki lähteä sitä kokeilemaan... En kuitenkaan kysynyt, vaan uskoin kiltisti lääkäritätiä. Kai hän sen parhaiten tietää, ehkä... Ja onhan niitä keltarauhasia tällä kertaa kaksin kappalein, ehkä ne yhdessä hoitavat homman paremmin kuin yksi.

Nyt vaan sitten pää kylmänä ja puuhastelua keksimään, jotta saan ajan kulumaan nopeammin.