perjantai 13. kesäkuuta 2014

Vielä viikko

Aika matelee, vaikka toisaalta tuntuu, että viikon takaisesta inssistä on jo ikuisuus. Luulin pystyväni ottamaan iisisti, mutta parin viime päivän aikana olen huomannut mielialojen heilahtelevan miten sattuu ja olen kilahdellut mitättömistä asioista. Taidan siis kuitenkin stressata näinä piinapäivinä aika lailla, vai pitäisikö vain syyttää kroppaan pumpattuja hormoneja - tai niiden poistumista?

Toivonkipinä on olemassa ja se tuikkii välillä, mutta täyteen liekkiin tuo kipinä ei ole roihahtanut. Olo on enimmän osan ajasta pessimistinen onnistumisen suhteen tai vain neutraali. Pahinta on se, että asia pyörii mielessä liian usein. On se kumma, että vaikka odotuksen odotusta on takana jo pian kaksi ja puoli vuotta, niin parin viikon odottaminen tuntuu niin hiton tuskaiselta.

Omituisista olotiloista on turha edes mainita mitään, kun ei niitä tässä vaiheessa kuuluisi ollakaan. Rintoja aristaa, mutta se on ihan normimeininki ennen menkkoja muutenkin. Väsymystä on, mutta ei se ole ihmekään, kun ei uni meinaa tulla iltaisin silmään. Plaah.

2 kommenttia:

  1. Voihan piinapäivät! Anna toivon tuikkia ja pidä huolta itsestäsi <3

    VastaaPoista
  2. Ei tässä enää paljoa tarvitse toivoa, nyt on jo hanat melkein auki :(

    VastaaPoista