Pitäisi olla kai tyytyväinen vallitsevaan olotilaan. Ei ole hetkeen tullut kirjoiteltua, mikä lähinnä tarkoittaa että olo en sen verran seesteinen, ettei mitään tarvetta tunteenpurkauksille ole. Juuri nyt ei ahdista, vituta, masenna, ei mitään. Olo ei myöskään ole liiemmälti toiveikas. Itseasiassa olen huomannut nautiskelevani lapsettoman elämän hyvistä puolista kuten pitkistä yöunista. Ja siitä, että voin vaikka heti laittaa kengät jalkaan ja lähteä ulos jos siltä tuntuu, huolehtimatta lapsen päiväunirytmistä, syömisestä, vaippojen vaihdosta, pukemisesta... Jotenkin ajatus koko lapsesta tuntuu juuri nyt todella kaukaiselta. Tiedän, että kaiho ja riistävä kaipaus tulee taas, mutta ainakin hetken olen taas osannut nauttia elämästäni tässä ja nyt. Jopa niistä pienistä arkisista asioista, joista ahdistuksen keskellä pyöriessä ei osaa iloita.
Ovis on tässä jossain, tulossa tai todennäköisesti jo mennyt, mikäli sitä tässä kierrossa edes on. Kalenteria en ole syynännyt enkä päiviä laskeskellut, mutta kun kierto on siinä neljän viikon tuntumassa, menkkoja voin odotella ensi viikon loppupuolella. Villi veikkaus, että silloin viimeistään vituttaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti