maanantai 24. helmikuuta 2014

Tylsää

Olin ajatellut tehdä tänään yhtä ja toista, ja kuitenkin päädyin lopulta töiden jälkeen jumittamaan koneelle. Ei huvita eikä kiinnosta mikään, joten tapan aikaa lukemalla blogeja ja googlaamalla sitä sun tätä. Takana on mukava viikonloppu mökkeilyn ja ulkoilun merkeissä, mutta tänään on ollut taas ankean harmaa vetämätön päivä.

Kierron viimeinen viikko on aina vaikein. Vaikka nyt en enää osaa edes toivoakaan, jotenkin olo on silti kuin kusiaisia pöksyissä. Mieli on levoton eikä osaa keskittyä. Tietoisuus siitä, että jos jotain olisi tapahtuakseen sisälläni, sen hetki olisi nyt. Nyt se tekisi pesäänsä, asettuisi asumaan. Mutta ei. Rintoja on aristanut jo muutaman päivän, kuten aina ennen menkkoja. Tuhruvuotoa ei ole näkynyt, mutta vielä ehtii. Menisi nyt viikko pian niin olisi taas yksi kierto takana. Sen jälkeen vielä yksi, jonka jälkeen ensimmäinen polikäynti. Niin lähellä ja niin kaukana. Oltaisiin jo edes siinä asti, niin olisi jotain uutta mietittävää. Kun saisi edes selville mistä lapsettomuus johtuu. Tai vaikka ei saisikaan, pääsisi edes yrittämään jotain muita konsteja. Sitä miettii lapsettomuuden syitä itsekseen ja lopulta kaikki on vain turhaa typerää jossittelua. Endometrioosistakin olen lueskellut, se kun voi olla oireettomanakin, ja onhan mulla se tiputteluvuoto. Plaah.

Joku aika sitten törmäsin jossain lainaukseen "On kuin olisin saanut sukupuoliteitse tarttuvan syövän", jossa siis henkilö kuvasi olotilaansa raskaana ollessaan. Se vitutti. Erehdyin sitten ostamaan viikonlopun lukemiseksi viimeisimmän Imagen, kun oli kivasti tarjouksessakin. Siellähän se, raskauskertomus josta edellämainittu lainaus oli. Meinasi loppu lehti jäädä lukematta siinä vaiheessa. Vaikka kyseinen henkilö lauseellaan vertaakin raskauspahoinvointia kemoterapian jälkeisiin tuntemuksiin, itseäni kyllä panee vihaksi. Tullut vielä raskaaksi puolihuolimattomasti lähes yrittämättä, että kehtaakin. Ja minä kehtaan sanoa olevani katkera.

Viime viikolla töissä kävi äippälomalainen vauvansa kanssa. Oli mulla oikeastikin kiire, mutta olisihan sitä muutaman minutin ehtinyt istahtaa kuulumisia vaihtamaan, mutta keskityin mieluummin töihini. Kuulin kyllä sivummallekin tarpeeksi hyvin ne vitsit siitä, miten vauvakuume tarttuu kun ottaa vauvan syliin. Ja että kohta kaikki on sitten vatsat pystyssä. Just.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti