Eniten vituttaa kaikki

Olen tässä pari päivää noussut aamuisin väärällä jalalla. Menkat alkoivat eilen, ja tokihan se vituttaa. Sekin vituttaa, että edellinen kierto oli poikkeuksellisen normaali ja totta kai juuri silloin hormonitasot tsekattiin verikokein. Tämä kierto olikin sitten sieltä toisesta ääripäästä - yhdeksän päivää tiputtelua ja tuhruttelua, välillä enemmän välillä vähemmän, mutta joka hemmetin päivä yhdeksän päivän ajan ennen menkkoja. Veikkaan, että nyt eivät arvot olisi ihan viitearvoihin mahtuneet. Tai jos normaalilla hormonitoiminnalla voi käydä näin niin sitten mä en tajua mistään mitään.

Nyt juuri huhtikuussa oleva poliaika tuntuu olevan ikuisuuden päässä. Vielä kaksi hemmetin kiertoa ennen sitä. Ja sitten se odottelu sen jälkeen, josta en edes tiedä miten pitkä siitä tulee. Aukiolotutkimukseen toivon joskus joutuvani/pääseväni, mutta miten pitkälle sekin sitten venyy? Jonkinlaista toivoa luomuraskautumisesta kuitenkin edelleen elättelen vaikka kuinka yritänkin olla toivomatta, helpottaisiko jos tietäisin putkien olevankin tukossa ja sen olevan mahdotonta? Olisiko parempi jos toivon voisi laskea pelkästään hoitojen varaan? En tiedä. Vituttaa tuokin. Jos kävisikin tässä odotellessa aukkarissa yksityisellä, heivaavatko minut silloin polijonosta pois? Ja jos eivät heivaa, luottavatko ulkopuolisen tahon tuloksiin? Ja missä hitossa noita edes tehdään... Pelkästäänkö lapsettomuusklinikoilla, vaiko muillakin yksityisillä lääkäriasemilla? Vituttaa kun tuntuu ettei tiedä mistään mitään.

Vituttaa, että alan olla melko varma, että ensi jouluna meitä on edelleen kaksi.

Kärsivällisyysharjoitukset eivät ole vielä päässeet vauhtiin.