Ensimmäinen polikäynti takana

Miehen kanssa saatiin sopu aikaiseksi edellisten surkeiden keskusteluiden jälkeen, asiaan ei tosin enää palattu. Jos toinen ei asiasta halua puhua niin ei sitten. Mukava ilta ja aamu oli kuitenkin ja mieliala jo korkeammalla. Sitten tänä aamuna kun ensimmäisen kerran mainitsin polikäynnin, mies meni taas lukkoon ja tuppisuuksi. Lähti sentä mukaan kuitenkin...

Itse käynti oli oikeastaan ihan mukava. Lääkäri oli hymyileväinen ja optimistinen, joka rentoutti kummasti. Eikä edes nipottanut viikottaisista saunaoluistani ja tupakoinnista... Ultratessa ei näkynyt mitään huolestuttavaa, vasemmalta puolen bongasi keltarauhasenkin. Kohdun limakalvo oli kuulemma rakenteeltaan hyvä, mutta vähän ohuenpuoleinen. Jotain häikkää keltarauhasen toiminnassa saattaa siis olla. Joulukuussa otettujen verikokeiden mukaan kaiken pitäisi siltä osin olla ok, mutta kun kerroin että silloin sattui olemaan juurikin mukavan tiputtelematon kierto, kirjoitti sitten kokeeksi Terolut-reseptin. Katsotaan, pysyykö tiputtelu sillä kurissa. Samoin määräsi poistumaan labran kautta, katsotaan vielä tämän kierron progesteroni, selittäisikö se tuon ohuen limakalvon. Miehen simppojen kehnonlaista liikkumista ei kauhistellut, meinasi että hedelmöittämiskyky niillä tuloksilla voi olla silti ihan ok. Kaikenkaikkiaan käynti kesti vain puoli tuntia, vaikka aikaa oli varattu tuplasti enemmän. Silti ei jäänyt sellainen olo että meistä olisi haluttu päästä pian eroon, kaikki vain näyttäisi olevan jos ei nyt kunnossa niin aika liki kuitenkin.

Mitä sitten nyt? Ensi viikolla kun menkat alkavat, varaan ajan aukiolotutkimukseen, jonka jälkeen mietitään jatkoa. Jos röörit on auki, kokeillaan inseminaatiota clomikiertoon - jo ennen kesätaukoa! Ja jos putket on tukossa, edessä olisi IVF kesätauon jälkeen elo-syyskuussa. Hui! Kun viimeisen reilun puoli vuotta olen vain odottanut, että asiat etenevät, olin jotenkin valmistautunut siihen, että etenemisen odottelu jatkuu yhtä hitaana edelleen. Nyt näyttäisi siltä, että homma vauhdittuu tooodella hurjasti. Siihen nähden, että lasta on yritetty pian kaksi ja puoli vuotta, tuo vauhti tuntuu niin hurjalta, etten ehdi edes kissaa sanoa. Toki tuotakin aikataulua voi niin moni asia vielä sotkea, mutta noin ainakin teoriassa. En kuitenkaan halua stressata sitä nyt, katsotaan ensin se aukkari ja ihmettelen sitten uskallanko pysyä kelkassa vai en.

Ja se mies. Kummasti polikäynnin jälkeen oli taas puheliaammalla tuulella... Käynnistä tosin puhuttiin vain muutamalla lauseella, mutta keskitytään sitten muihin, mukavampiin aiheisiin. Taisi se sitä kuitenkin jännittää enemmän kuin minä, vaikkei mitään sanonutkaan. Ehkä tämä tästä. Nyt on ainakin ihan hyvä fiilis :)