Jälleen kerran mun piti vain työpäivän jälkeen vilkaista muiden blogeja hetki kahvikupposen ja välipalan äärellä ennen siivousurakkaa, mutta jos sitä muutaman sanasen raapustaisi niin saisi vielä hetken armonaikaa imuroimiselta... ;)
Ei sitten ollut teroista hyötyä tiputtelun suhteen. Neljättä päivää tässä on taas tuhrutellut, tänään jo hieman enemmän mutta ei noita kai ihan menkoiksi voi vielä sanoa. Pah. Toki parempi tuokin kuin mitä pahimmillaan on, mutta silti. Mielialaan menkkojen tulo ei pitkästä aikaa vaikuta, kun ei tässä kierrossa ollut yritystäkään - jotain hyvää siitäkin. Alkaisivat vaan kunnolla niin voisin varata ajan munanjohtimien aukiolotutkimukseen. Sitä odotan vähän sekalaisin fiiliksin - kohdunulkoinen raskaus ja pitkä tulokseton yritys voivat viitata siihen että jotain häikkää on. Tavallaan olisi helpottavaa, että olisi jokin selkeä syy mistä tää paska johtuu. Mutta jos kaikki onkin kunnossa... Sitten lapsettomuus olisi selittämätön. En tiedä kumpi olisi parempi uutinen, olla viallinen vai muuten vain huono. Ehkä se jo ens viikolla selviää.
Pääsiäinen meni kivasti ja rentouttavasti. Etukäteen jännitin sukulointireissua, jossa piti pitkät pätkät istua nokikkain raskaana olevan naisen kanssa. Onneksi oli hyvä päivä eikä tilanne ahdistanut niin paljoa kuin olisi voinut. Suht sujuvasti otin osaa vauva-aiheisiin keskusteluihin. Ja mikä parasta, kukaan ei kysynyt meidän perheenlisäyssuunnitelmistamme mitään... Kaikenkaikkiaan multa kukaan harvemmin kysyy mitään aiheeseen liittyvää. Ehkä mä en vaikuta äitimateriaalilta? Pitäisikö tuosta huolestua? :) En todellakaan tiedä, mitä kysyjälle edes vastaisin. Edellisestä kerrasta on jo aikaa, silloin yritys oli vasta aluillaan ja oli helppo vain tokaista että ehkä sitten joskus. Nyt vastaus voisi olla mitä vain päivästä riippuen. Mitä vain olankohautuksesta avautumiseen, kiukkuiseen tilitykseen tai kyyneleiden pidättelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti