Toissapäivänä hain apteekista sinne tilaamani Menopurin. Viime polikäynnillä hoitaja varoitteli hinnasta etukäteen etten maksuhetkellä järkyty - hän tosin puhui parista sadasta joten positiivinen yllätys oli, kun setti maksoikin vain 143 €. Halpaa kuin mikä... Eilen sitten tutustuin paketin sisältöön tarkemmin.
En mä piikkejä pelkää, mutta se on se lapsettomuus ja se, miten sen eteen koko ajan tekee yhä hullumpia juttuja, joka tässäkin hommassa taas ahdisti. Hoitaja oli näyttänyt, miten lääke sekoitetaan ja pistetään, ja aika pitkälti sen muiston ja kuvallisen ohjeen mukaan toimin. Jotenkin pää oli täysin jäässä ja luetun ymmärtäminen nolla... Mutta hyvinhän se meni. Sain aineet sekoamaan, otettua ruiskuun liuosta ja piikki oli niin ohut että upposi nahkaan kuin huomaamatta. On sitä tullut paskempiakin asioita elämässä tehtyä. Nyt tiedän selviäväni taas muutaman päivän. Uusi asia pelottaa aina ja alku on aina vaikein - nyt kun tämä pyörä on saatu vauhtiin, vauhti ei tunnukaan niin pahalta. Seuraavaksi tosin voin alkaa jännittämään ensi viikolla olevaan seurantaultraa.
Toiveet eivät ole vielä korkealla, mutta itseni tuntien kyllä ne jonnekin taas kohoavat. Inseminaatioiden onnistumisprosentti ei kuitenkaan ole päätähuimaava. Ja ennen sinne pääsemistäkin voi moni asia menä vielä vikaan - folleja ei tule tai niitä tulee liikaa, tai aikataulu on liian tiukka plus kaikki muut seikat, joita en vielä osaa pelätä.
Täällä peukut pystyssä, että pääsisit inssiin asti! http://nytheti.blogspot.com/
VastaaPoistaKiitokset peukuista :)
PoistaKävin blogiisi tutustumassa - tsemppiä sulle myös yritykseen!