Rupesin vasta nyt ensimmäistä kertaa jossittelemaan, miten olisi käynyt jos olisin tehnyt valintoja toisin. Jos olisimme mieheni kanssa päättäneet perustaa perheen jo muutama vuosi aiemmin. Jos olisin päättänyt hakeutua tutkimuksiin aiemmin. Jos meitä nyt olisikin kolme.
Perusasiat elämässä ovat olleet kunnossa jo pitkään - mieheni kanssa olemme olleet yhdessä jo pitkälle yli 10 vuotta ja kumpikin on myös ollut vakitöissä monen monta vuotta. Miksi tätä piti siis vetkuttaa näin pitkälle? Hedelmällisyys kuitenkin laskee iän myötä, eikä tässä enää mitään teinejä olla. Olisinko tullut helpommin raskaaksi nuorempana? Kun vuosi sitten olin sairaalassa ku-raskauden takia, lääkäri kysyi kuinka kauan olimme lasta yrittäneet. Kun vastasin yritystä olleen takana jo 8-9 kuukautta, sanoi hän että voisimme pian hakeutua tutkimuksiin. Miksi vetkuttelin siinäkin asiassa?
Jos ja jos. Meitä voisi olla nyt kolme.
Ei voi tietää, joten eiköhän se jossittelu ole kuitenkin yhtä tyhjän kanssa. Taidan lopettaa jossittelun ennen kuin kunnolla aloitankaan. Raskautuminen olisi kuitenkin saattanut olla aivan yhtä hankalaa alle kolmikymppisenä, ja sama tie olisi voinut silti tulla kuljettavaksi. Polku kohti äitiyttä olisi voinut olla aivan yhtä raskas kulkea. Jos nämä vaikeudet on pakko kulkea läpi, niin sama kai koska sen tekee. Voihan olla niinkin, että lasta emme koskaan tule saamaan, ja nyt sain olla autuaan tietämätön asiasta pidempään. Pakkohan tilanteeseen on edes jotain positiivia näkökulmia keksiä...
Jos kelloa voisi kääntää, käntäisin sitä ehkä mieluummin
eteen- kuin taaksepäin. Jos näkisin tulevaan ja tietäisin miten tämä
tulee päättymään, jaksaisin ehkä odottaa paremmin - tai pystyisin lopettamaan jatkuvan odottamisen.
Ensimmäinen lääkärikäynti asian tiimoilta on vasta edessä. Jos tutkimuksissa huomataankin jokin aivan yksinkertainen vaiva joka on helposti hoidettavissa, jossittelen ehkä lisää.
Samoja asioita jossitellaan myös täällä. Meillä on myös yli 10 vuotta yhteistä taivalta miehen kanssa takana ja periaatteessa olisimme hyvin olleet valmiita lapsen tuloon jo monta-monta vuotta sitten. No saimme ainakin nauttia elämästä ilman arjen aikatauluja, matkustella yms. Olisi vaan niin ihana nähdä sinne tulevaisuuteen niin olisi helpompi elää tätä päivää. Nautitaan nyt ihan täysillä vielä pikkujouluista! Itsekin muistan viime vuoden pikkujouluissa jännäilleeni että voiko sitä viiniä ottaa ruoan kanssa tai käyttää drinkkiliput. No silloin pelko oli turha ja niin se on myös tänäkin vuonna.
VastaaPoista"Onneksi" meillä monilla muillakin on tämä sama polku kuljettavana. Vastaantulijoita tällä tiellä siis riittää vaikka joskus tuntuisikin kovin yksinäiseltä.