Tämä päivä alkoi varsin lupaavasti. Mies sanoi menevänsä illalla jeesimään kaveriaan remontissa, ja minä sitten siihen hiukan tiuskaisin jotain ajankäytöstä ja priorisoinnista. Olin kuvitellut jotain muuta ja vitutuskäyräni nousi aika vauhdilla. Aamut eivät ole parasta aikaani...
Perjantai-illan kunniaksi olen nyt sitten mm. imuroinut, tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen, pessyt pyykkiä, pyyhkinyt pölyjä, järjestellyt tavaroita... Onpahan miehellä siisti koti johon palailla jossain vaiheessa iltaa! Minä olen varsinainen mestari-mielensäpahoittaja ja marttyyri, ja siivousurakkaa aloittaessa puhisin itsekseni myrskyn merkkinä - viime aikoina mies kun on töidensä ja aikaa vievien harrastustensa vuoksi ollut hieman huono ottamaan osaa kotitöihin. Tai yhtään mihinkään, jos minulta kysytään. Onneksi energian purkaminen touhuamalla ja täysiä hoilottaminen musan tahtiin samalla poistivat pahimmat paineet.
Tämä viikko vain on taas ollut sellainen että hieman lohtua miehen suunnalta olisi ollut paikallaan, mutta ei sitten väkisin. Onhan se ymmärrettävää että jos minä olen iltaisin kotona odottanut miestä naama mutrussa niin helpompi hänen on pysytellä etäämmällä. Vaikka minun kanssani pitäisi toimia juuri päin vastoin. Tästä on kyllä puhuttu - minä en osaa sanoa tarvitsevani kainaloa ja mies ei ymmärrä sitä tarjota silloin kun se olisi tärkeintä. Ei kai sitä jokainen asia parisuhteessa(kaan) voi mennä ihan nappiin.
Sattuneista syistä oletettavasti tällä viikolla ollut ovulaatio jäi myös hyödyntämättä. Eipähän tarvitse jännittää alkavatko menkat tässä kuussa vai eivät - sieltä ne tulevat melkoisella varmuudella. Sekin harmittaa, tietty. Toisaalta, eipä se ahkerampi yrittäminenkään tulosta ole tuonut, joten sama sen kai väliä.
Suunnitelmissa tälle illalle vielä kaupassa käynti, sitten sohva, leffa ja sipsipussi kutsuvat, joten hyvää perjantaita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti