No joo. Viime viikonloppuna tuli sitten otettua eräässä tilaisuudessa hieman alkomahoolia. En ollut perseet enkä örveltänyt. Sen verran olin huppelissa että tuli hieman kuitenkin innostuttua normaalia enemmän, ja käyttäydyttyä vähän nolosti. Tai en edes tajunnut koko asiaa ennenkuin mieheni, joka oli kuskina katsoi minua pahalla silmällä päästyämme kotiin. Siitä lähtien onkin ollut sitten morkkis. Sen lisäksi että itsetunto ja yleinen fiilis ei tässä viime aikoina muutenkaan ole ollut järin korkealla lapsettomuuden aiheuttaman ahdistuksen ja epäonnistumisen tunteen takia takia, menen vielä lisäämään noita fiiliksiä töppäilemällä... Minä, joka muutenkin mietin liikaakin tekemisiäni ja sanomisiani ja sitä mitä muut ajattelevat. Moni muu varmasti vain nauraisi tilanteelle ja jatkaisi kuin ei mitään, mutta itse saan tuollaisesta hirveän morkkiksen ja tunnen olevani vielä vähän lisää paska. Mieli on ollut sen verran maassa että en ole edes jaksanut surkutella lapsettomuuttani - miettinyt korkeintaan että eihän minun kuulu edes saada lasta kun en aina osaa edes käyttäytyä järin aikuismaisesti.
Eiköhän tästäkin taas kuitenkin nousta pikku hiljaa. En kuitenkaan törppöillyt mitenkään suuressa mittakaavassa, mieli ei vaan juuri nyt kestä pientäkään töppäystä.
Tulossa on vielä pikkujoulut, ja nyt ei kyllä tekisi mieli siellä juoda juuri yhtään. Oi kun olisikin syy olla vesilinjalla... Voisihan sitä toki olla nytkin, mutta tiedän millaisia epäilyksiä se herättäisi enkä nyt halua vääränlaista huomiota. Tai voisihan se olla hauska seurata lähikuukausina työkavereiden ilmeitä kun he vahtaavat vatsaani ja se ei alakaan kasvaa... ;) Taidan kuitenkin seuraksi muutaman ottaa. Muistanpahan ainakin ottaa tarpeeksi iisisti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti