Lääkärissä

Lääkärikäynti oli eilen. Vaikka odotuksia ei paljoa ollutkaan, petyin silti.
Lääkäri luki näytöltä hoitajan ylös kirjaamia perustietoja, kopeloi paikat hätäisesti ja kirjoitti lähetteen verikokeisiin. Ei muuta. Ultra huoneessa kyllä oli, mutta siihen rakkineeseen ei koskettu.
Lopuksi spekuloi, että putket saattaa olla tukossa, koska yritystä on takana näin kauan ja matkalle mahtuu yksi ku-raskaus. Tosijuttuhan tuo on, mutta hittoako tuo diagnoosin arvailu sille kuuluu, kun ei tutkikaan pätkän vertaa. Osaan itse arvailla vähintään yhtä hyvin. Rupesi vaan ärsyttämään.  Mainitsin kuukautisia edeltävästä tiputtelusta ja lyhyestä välistä ovulaation ja menkkojen välissä. Noihin en saanut edes mitään kommenttia, saati että olisi tarttunut syöttiin. Täällä ei siis neuvola/terveyskeskustasolla tutkita saati hutkita laisinkaan.

Eli nyt odotan, että seuraavat menkat alkaa, jonka jälkeen kp 3-5 ja 20-22 labraan. Ja jos käy paska tuuri ja kp 20-22 on juuri jouluna, venyy tuo homma kukaudella eteenpäin. Miehen pitää myös käydä simppatestissä, joka tarkoittaa että hänen täytyy ajella reilun tunnin matka ruikkimaan purkkiin, kun ei lähempänä moista analyysiä tehdä. Kun nuo toimenpiteen on suoritettu, kiikutan neuvolaan simppatestin tulokset ja varaan lääkärille puhelinajan. Puhelimessa käydään lääkärin kanssa tulokset läpi, ja sitten saan lähetteen lähisairaalan polille. Näin siis täällä Hämeessä. Kuulostaa ääri simppeliltä, vaikkakin aikaa vievältä, tuon jälkeen pääsen siis jonottamaan taas muutaman kuukauden. Joskus keväällä ehkä päästään hutkimaan ja tutkimaan lisää, jos ei jono ole ihan vallattoman pitkä.

Vielä ei ole tapahtunut siis mitään, silti jotenkin tuo vei kaikki energiat ja loppupäivän oli paska fiilis. Tiesin tuon kuvion kulun suunnilleen jo etukäteen, mutta nyt kun ensimmäinen askel on otettu, se tuntuu niin pieneltä ja edessäoleva matka niiiin pitkältä ja raskaalta että voimat loppuvat jo tulevaisuutta miettiessä.

Illalla tuli tosin taas laitettua asioita eri mittasuhteisiin. Kävin jumpalla, ja jumppaohjaaja pahoitteli hajamielisyyttään - hänen pojallaan on juuri todettu syöpä. Ehkä nämä omat murheet eivät sittenkään ole sieltä suurimmasta päästä.