Tyyntä myrskyn edellä

Viime päivät olen elänyt jokseenkin normaalia elämää. Normaalia siinä mielessä, että olen saanut pidettyä vauvahaaveeet taka-alalla ja pystynyt keskittymään muuhun. Nyt alkaa tuntua, että se on ollut vain tyyntä myrskyn edellä.

Ensi viikolla on ensimmäinen lääkärikäynti lapsettomuuteen liittyen. En paljoa noilta treffeiltä odota, mutta jotenkin tuntuu, että se on julkinen tunnustus siitä, että kärsimme mieheni kanssa lapsettomuudesta. Enää vauvan saaminen ei ole vain haave, pian sen saamattomuus on ongelma, jota pitää hoitaa. Ymmärtääkseni tuolla käynnillä tehdään sisätutkimus, ja käsittääkseni ultra löytyy myös. Sisuskalut minulla tietääkseni on suunnilleen siellä missä pitääkin, joten en tiedä voiko noilla konstein sitten nähdä muuta. Mukaan saan lähetteen verikokeisiin, joiden pohjalta selviää sitten ehkä enemmän. Toivon lähetettä myös aukiolotutkimukseen ja miehen simppatestiin. Arvon edelleen, että pitääkö mies ottaa tuonne mukaan vai ei. Muutama viikko sitten kävin hoitajan juttusilla kartoittamassa tilannetta, ja siellä kun tuo lääkäriaika varattiin, hän ei maininnut miehen läsnäolosta mitään. Taustaa sen verran, että miehellä siis on kaksi lasta aiemmasta liitostaan, joten liekö tuo sitten johtaa siihen, että vika todennäköisesti on minussa ja lähtökohtaisesti tutkimukset kohdistuvat minuun. Mies siis todistettavasti kykenee lapsia tekemään joten rakenteellista vikaa hänessä ei ole, mutta hänen lapsensa ovat jo teini-ikäisiä, joten simppatuotannon nykytilanne voi olla mitä tahansa. Ei tuo mies silti mikään ikäloppu ole, hän on vain ehtinyt nuorena naimisiin, ja eroamaan.

Kaivoin eilen myös ovulaatiotestit kaapinperukoilta ja rupesin tikuttamaan. Ovulaation olettaisin tapahtuvan lähipäivinä, ja ajattelin että katson missä mennään, josko lääkäri näkisi ultralla jotain siihen liittyen. En mä tiedä mitä sillä rakkineella näkee, mä olen aika pihalla kaikesta.

Ovistesteihin olen tutustunut vasta muutama kuukausi sitten, kun yritystä oli takana jo liki puolitoista vuotta ja halusin nähdä saanko edes ovisplussaa. Parissa kierrossa tikutin silloin Clearbluen digitestillä, ja niihin sain hymynaamat. Tuo tieto riitti minulle ja päätin lopettaa testaamisen. Jossain mielenhäiriössä menin kuitenkin netistä tilaamaan tukun halpis liuskatestejä. Niitä kokeilin alkusyksystä yhdessä kierrossa, enkä selvää plussaa saanut. Viikon verran seurailin viivoja ja testiviiva oli aina hailakka, välissä ehkä aavistuksen tummempi, mutta silti hailakka. Netistä olen lukenut kommentteja kyseisistä testeistä, eikä niitä järin ole kehuttu. Joko nuo on siis yhtä tyhjän kanssa tai sitten siinä kierrossa ovulaatio jäi tulematta. Ärr ja murr noidenkin kanssa.

Kysymyksiä alkaa nousta pintaan ja jännitys kasvaa. Menisi nyt muutama päivä pian niin olisi tuokin takana. Siitä on reilu pari kuukautta kun varasin hoitajalle ajan. Sitä odotin kuukauden, ja sen jälkeen lääkäriaikaa toisen kuukauden. Tuskin maltan odottaa, että pääsen taas odottamaan jotain uutta aikaa.